Kauneimmat joululaulut sanat – Suosituimmat joululaulut

Kauneimmat joululaulut sanat on lause, joka herättää mielikuvia lumisesta talvesta ja joulun taianomaisesta tunnelmasta. Suomen kieli tarjoaa meille mahdollisuuden tutustua syvemmin jouluun ja sen kauneimpiin lauluihin. Tervetuloa kanssamme joulun lumoavaan maailmaan!

Kauneimmat joululaulut sanat

Arkihuolesi kaikki heitä

Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles nuorena nousta suo!

Armas joulu jo kutsuu meitä

taasen muistojen suurten luo.

Kylmä voisko nyt olla kellä,

talven säästä kun tuoksahtaa

lämmin leuto ja henkäys hellä,

rinnan jäitä mi liuottaa?

 

Syttyi siunattu joulutähti

yöhön maailman raskaaseen,

hohde määrätön siitä lähti,

viel’ on auvona ihmisten;

kun se loistavi lasten teille,

päilyy järvet ja kukkii haat,

kuusen kirkkahan luona heille

siintää onnelan kaukomaat.

 

Säv. Leevi Madetoja
San. Alpo Noponen

 

En etsi valtaa, loistoa

En etsi valtaa, loistoa,

en kaipaa kultaakaan,

mä pyydän taivaan valoa

ja rauhaa päälle maan.

Se joulu suo, mi onnen tuo

ja mielet nostaa Luojan luo.

Ei valtaa eikä kultaakaan,

vaan rauhaa päälle maan.

 

Suo mulle maja rauhaisa

ja lasten joulupuu,

Jumalan sanan valoa,

joss’ sieluin kirkastuu.

Tuo kotihin, jos pieneenkin,

nyt joulujuhla suloisin,

Jumalan sanan valoa

ja mieltä jaloa.

 

Luo köyhän niin kuin rikkahan

saa, joulu ihana!

Pimeytehen maailman

tuo taivaan valoa!

Sua halajan, sua odotan,

sä Herra maan ja taivahan!

Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo

suloinen joulus tuo!

 

Säv. Jean Sibelius
San. Sakari Topelius
Suom. Tuntematon

 

Enkeli taivaan

Enkeli taivaan lausui näin:

Miks’ hämmästyitte säikähtäin?

Mä suuren ilon ilmoitan

maan kansoille nyt tulevan.

 

Herramme Kristus teille nyt

on tänään tänne syntynyt,

ja tää on teille merkiksi:

seimessä lapsi makaapi.

 

Jo riennä, katso, sieluni,

ken seimessä nyt makaapi:

hän on sun Herras, Kristukses,

Jumalan Poika, Jeesukses.

 

Oi terve, tänne tultuas,

syntist’ et hylkää, armias.

Sä köyhäks tulit, rikkahin,

sua kuinka kyllin kiittäisin.

 

Ah, Herra, joka kaikki loit,

kuin alentaa noin itses voit

ja tulla halpaan seimehen

heinille härkäin, juhtien!

 

Vain heinät on sun vuoteenas,

oi Herra, taivaan kuningas,

vaikkeivät kultavaattehet

sun oisi valtas arvoiset.

 

Näin näytät esimerkilläs,

ettei sun kelpaa edessäs

ei kunnia, ei korkeus,

ei valta, kulta rikkaus.

 

Ah, Herrani, mun Jeesuksein,

tee asunnokses sydämein.

Mua älä hylkää tuskassa,

vaan vahvista ain’ uskossa.

 

Ah, iloni jos sinuss’ ois,

en unhottaa sua koskaan vois.

Suo siihen apus armosta,

niin kiitän aina riemulla.

 

Nyt Jumalalle kunnia,

kun antoi ainoon Poikansa.

Siit’ enkelitkin riemuiten

veisaavat hälle

 

Martti Luther Luuk. 2:8 ‑ 16 pohjalta 1535.
Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Elias Lönnrot 1867, Julius Krohn 1880.

 

Heinillä härkien kaukalon

Heinillä härkien kaukalon

nukkuu lapsi viaton.

Enkelparven tie kohta luokse vie

rakkautta suurinta katsomaan.

 

Helmassa äitinsä armahan

nukkuu Poika Jumalan.

Enkelparven  tie…

 

Keskellä liljain ja ruusujen

nukkuu Herra ihmisten.

Enkelparven tie…

 

Ristillä rinnalla ryövärin

nukkuu uhri puhtahin.

Enkelparven tie…

 

Säv. Ranskalainen joululaulu
Suom. Martti Korpilahti

 

Ikiaikojen taa

Halki hiljaisen maan

laulun kuulla nyt saan.

Joulu saapunut on kaupunkiin.

 

Jälleen tietäjät matkalleen lähti

sinne kaukaiseen Beetlehemiin.

 

Paljon ymmärrä en,

silti aavistan sen:

Jotain pyhää ja puhdasta on.

Siitä kertoo myös taivaalla tähti,

tähti suuri ja sammumaton.

 

Kerto: Jouluun ensimmäiseen

jälleen matkaani teen.

Sukupolvien saattoon

meidät liittää nyt saa.

Ikiaikojen taa sydän taas haluaa,

juhlan suurimman aattoon

kun hiljentyy maa.

 

Jäljet paimenien

vievät kiirehtien

sinne, missä on lapsonen tuo.

Heidän jäljissään meitä on monta,

jotka kaipaamme myös seimen luo.

 

Tallin ovelle jään,

hiljaa painan vain pään,

sisään astua uskalla en.

Katson ihmettä niin suunnatonta.

Jossain laulu soi enkeleiden.

 

Kerto: Jouluun ensimmäiseen…

 

Säv. ja san. Pekka Simojoki.
Tekijän luvalla voi käyttää striimauksen yhteydessä vuonna 2020.

 

Joulukirkkoon

Kello löi jo viisi, lapset herätkää!

Juhani ja Liisi – muuten matka jää.

 

Tässä vesimalja

silmät huuhtokaa!

Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

 

Vasta ruunan

reessä silmät

Siin’ on silmäin eessä

synkkä metsämaa.

 

Aisakello helkkää,

loistaa tähdet, kuu.

Riemua on pelkkää,

hymyyn käypi suu.

 

Tuossa mökin Miina

kulkee kirkolle.

Taavetti ja Tiina,

nouskaa kannoille!

 

Mäenrinteen alla

talo törröttää,

joka ikkunalla

kaksi kynttilää.

 

Ruuna, virsta vielä

tepsuttele pois!

Tällä kirkkotiellä

aina olla vois.

 

Säv. R. Raala (Berndt Sarlin)
San. Immi Hellén

 

Jouluna he kaikki ovat täällä

Jouluna he kaikki ovat täällä,

he kaikki, joita rakastimme niin,

Näen tutut valokuvat kaapin päällä,

ja muistot laskeutuvat sydämiin.

 

On niin kuin jossain soisi tuttu ääni,

ja jälleen kerran maa niin kaunis on.

On kirkas Luojan taivas yllä pääni.

Soi enkeleiden laulu loputon.

 

On ympärillä ihmeellinen ilta.

Yön muuri murtuu, raja katoaa.

On keskellämme rakkauden silta,

on taivas yhtä lähellä kuin

 

Nyt kynttilöiden meri loistaa heille

ja tähtitaivas yllä kirkkomaan.

 

He laulavatko tänään enkeleille

nyt kirkkaammin kuin täällä milloinkaan?

Kerto

Ja jälleen kerran joulu saapuu meille.

Nyt loista, hento liekki kirkkaana.

Tuo, seimen Lapsi, lohtu särkyneille.

On lähellämme valon maailma.

 

Säv. Jiri Kuronen
San. Anna-Mari Kaskinen
Tekijöiden luvalla voi käyttää striimauksien yhteydessä vuonna 2020.

 

Jouluyö, juhlayö

Jouluyö, juhlayö.

Päättynyt kaikk’ on työ,

kaks’ vain valveill’ on puolisoa,

lapsen herttaisen nukkuessa

seimikätkyessään, seimikätkyessään.

 

Jouluyö, juhlayö.

Paimenill’ yksin työ.

Enkel’ taivaasta ilmoitti heill’:

Suuri koittanut riemu on teill’!

Kristus syntynyt on,

Kristus syntynyt on!

 

Jouluyö, juhlayö.

Täytetty nyt on työ.

Olkoon kunnia Jumalalle!

Maassa rauha, myös ihmisille

olkoon suosio suur,

olkoon suosio suur!

 

Säv. Franz Gruber
San. Joseph Mohr
Suom. Gustaf Oskar Schöneman

 

Kun joulu on

Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä

ja silmä sammunut auringon,

kun pääsky pitkän on matkan päässä

ja metsä autio, lauluton,

käy lämmin henkäys talvisäässä,

kun joulu on, kun joulu on.

 

Ei huolta, murhetta kenkään muista,

ei tunnu pakkaset tuikeat,

vain laulu kaikuvi lasten suista,

ja silmät riemusta hehkuvat,

ja liekit loistavat joulupuista,

kun joulu on, kun joulu on.

 

On äiti laittanut kystä kyllä,

hän lahjat antaa ja lahjat saa.

Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä

ne silmiin kalleina kangastaa!

Siks’ mieli hellä on kristityllä,

kun joulu on, kun joulu on.

 

Säv. Otto Kotilainen
San. Alpo Noponen

Maa on niin kaunis

Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie.

Maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka

 

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

 

Enkelit ensin

paimenille lauloi,

sielusta sieluhun kaiku soi:

Kunnia Herran,

maassa nyt rauha,

kun Jeesus meille armon toi.

 

Säv. Sleesialainen kansansävelmä
San. B. S. Ingemann
Suom. Hilja Haahti

 

Me käymme joulun viettohon

Me käymme joulun viettohon

taas kuusin, kynttilöin.

Puun vihreen oksat kiedomme

me hopein, kultavöin,

vaan muistammeko lapsen sen,

mi taivaisen tuo kirkkauden?

 

Me käymme joulun viettohon

niin maisin miettehin.

Nuo rikkaan täyttää aatokset

ja mielen köyhänkin:

suun ruoka, juoma, meno muu.

Laps hankeen hukkuu, unhoittuu.

 

Turhuuden turhuus kaikki on,

niin turhaa touhu tää;

me kylmin käymme sydämin,

laps sivuun vain jos jää.

Me lahjat jaamme runsahat,

laps’ – tyhjät kätes ihanat.

 

Oi ystävät, jos myöskin me

kuin tietäjämme nuo

veisimme kullan, mirhamin

tuon rakkaan lapsen luo,

niin meille joulu maallinen

ois alku joulun taivaisen.

 

Säv. Martti Turunen
San. Mauno Isola

 

Pienikin valo pimeän poistaa

Pienikin valo pimeän poistaa.

Pienikin valo sydämeen loistaa.

Tänään toivon kynttilän sytytän.

Tänään yhden kynttilän sytytän.

 

Pienikin valo pimeän poistaa.

Pienikin valo sydämeen loistaa.

Tänään rauhan kynttilän sytytän.

Tänään kaksi kynttilää sytytän.

 

Pienikin valo pimeän poistaa.

Pienikin valo sydämeen loistaa.

Tänään rakkauden kynttilän sytytän.

Tänään kolme kynttilää sytytän.

 

Pienikin valo pimeän poistaa.

Pienikin valo sydämeen loistaa.

Tänään ilon kynttilän sytytän.

Tänään neljä kynttilää sytytän.

 

Säv. ja san. Jukka Salminen
Tekijän luvalla voi käyttää striimauksen yhteydessä vuonna 2020.

 

Sylvian joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,

joulu joutui jo rintoihinkin.

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan

jo pirtteihin pienoisihin.

Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain

se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,

ja vaiennut vaikerrus on vankilan;

oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

 

Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin,

istun oksalla uljaimman puun,

miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin

ja sää aina kuin toukokuun.

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään –

ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään.

Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,

sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

 

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo

sinne Suomeeni kaukaisehen!

Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,

sa siunaa se maa muistojen!

Sen vertaista toista en mistään ma saa –

on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!

Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian

ja soi aina lauluista sointuisimman.

 

Säv. Karl Collan
San. Sakari Topelius
Suom. Martti Korpilahti

 

Tulkoon joulu

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta, lapsuuden sadut.

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

 

Kerto: Joulu on taas, riemuitkaa nyt.

 

Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.

Tulkoon toivo kansoille maan,

pääskööt vangit vankilastaan.

Uskon siemen nouskoon pintaan,

olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.

Jossakin äiti lastaan seimeen kapaloi.

Tulkoon juhla todellinen,

tulkoon Jeesus Herraksi sen.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,

silloin joulu luonamme on.

 

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,

unohtaa kiireen ja melun rasittavan.

Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,

tuo ensi joulu sai muuttaa historian.

 

Kerto

 

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,

sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.

Et löydä kultaa, et juhlapöytää,

löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

 

Kerto

Joulu on taas.

 

Säv. ja san. Pekka Simojoki
Tekijän luvalla voi käyttää striimauksen yhteydessä vuonna 2020.

 

Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

 

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:

Tule varpu, riemulla, ota siemen multa!

Joulu on, koditon varpuseni onneton,

tule tänne riemulla, ota siemen multa!

 

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:

Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.

Palkita Jumala tahtoo kerran sinua!

Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.

 

En mä ole lapseni, lintu tästä maasta;

olen pieni veljesi, tulin taivahasta.

Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,

pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

 

Säv. Otto Kotilainen
San. Sakari Topelius
Suom. K. A. Hougberg